Kuulumisia :)

Kyllä tuo aika vierähtää äkkiä..... Hugon lähdöstäkin on jo ½v kulunut ja silti on kova paikka katsoa edes kuvia Hugosta. Aina tulee tippa linssiin ja muistoja miljoona.

Kepun kanssa on touhuiltu kovasti. Tänä kesänä saatiin sitten pelastushaku läpi ja näin ollen Kepu on nyt 2:n lajin viranomaistason täyttävä pelastuskoira. Oikeilla etsinnöilläkin on jo oltu ja Kepuhan on toiminut oikein mallikelpoisesti työssään. Reilu viikko sitten Kepun kanssa lähdettiin etsintään ja Kepu löysikin kadonneen vanhuksen!! Vanhus oli ollut melkein 2vrk:a kateissa, onneksi kuitenkin oli löydettäessä elossa. Hän oli piiloutunut ojaan saniaistenlehtien alle niin hyvin, etten minäkään nähnyt häntä vaikka seisoin n.1m:n päässä... Onneksi Kepulaisella on hyvä kärsä ja haistoi =) Ilmaisua ei kerennyt tulla, kun Kepu oli lyhyessä hihnassa ja menin sitten lähempää katsomaan että mitä se sinne ojaan vaan kiskoo :)
Kepu siis seuraa Hugon tassunjälkiä näissä pelastuskoirahommissa :)

Muskaa on treenattu aina silloin tällöin.... Nyt Muska on leikattu ja josko tuo hormoonitasapaino alkaisi olemaan suht. normaali, niin päästäisiin oikeasti treenaamaan. Muskan toinen munasarja oli täysin poikkeava ja vuoti verta munasarjan sisälle... Ongelmia olisi alkanut tulemaan jossain kohtaa ellei kohtua ja munasarjoja olisi poistettu.
Toipuminen on mennyt hyvin ja haavakin on tosi hyvin parantunut :)

Kepulaisen tavoite olisi päästä erikoisjälki 2:n kokeeseen ja saada sieltä tulos... sitä treenatessa ja tulosta odottaessa ;))

Kesäterveisin Maarit

Rakas Hugo on poissa......

Lepää rauhassa, rakas Sankarikoirani
Hugo (San Silt´s Nalle) 14.7.2001-13.1.2011

Muistatko ystävä lapsuuttain
olin suloinen karvakeräsi vain.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin
ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin.
Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä
en muistanut tehdä sitä lehden päällä.
Aina huolella hajustin mattosikin,
kerrassaan tempuin niin taitavin.
Joskus ilmeesi kertoivat aatoksistas
- miten opettaisin aarteeni taitavammaks?
Et arvannut silloin ikää kun saan
nämä temppuni jäävät jo unholaan
ja kun suureksi varttuu lapsonen tää
on älyä täynnä sen pienoinen pää.
Silloin huomaat sen varmaan jo sinäkin
olen aarteesi parhain ja rakkahin.
Niin vierivät vuoteni verkalleen,
niistä vuosista muistojen kirjani teen.
Omaa tehtävää rinnallas suoritin ain
sen huomasit, - hellyytes tuntea sain.
Niin rikas on ollut eloni tää,
kauniit muistot sitä vain siivittää,
jos ansiot pienet, tai suuretko lie,
se tässä ei kuitenkaan tärkeintä lie.
Oli mieleni avoin ja rehti se ain
en tuntenut vilppiä rakkaudessain.
Ohimollani kannan jo hopeaa
se arvoani ansaittua kaunistaa.
Niin paljon muistoja kuukaudet, vuodet toi,
niitä muistoja elomme aateloi.
On askelein lyhyt, ei silmät nää,
pian loppuukin muistojen kirjani tää.
Näin kuljen kanssasi ihminen,
sen pienen haihtuvan hetkisen,
kun iltani koittaa ja matkani jää
kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.
Ilot, surut on kohdattu ne jakaen,
metsät ja polut näin yhdessä kulkien,
siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen,
vierelläin kuljethan matkani viimeisen.

Suunnattomasti ikävöiden Maarit, Kepu ja Muska

Pakkasia pidellyt

Saisi nuo pakkaset vähän laantua niin pääsis treenaan koiruuksia. Alkaa olla tyypeillä hieman tuota energiaa purettavana.... Eilen pistin kaikki kolme tarhaan vähäks aikaa ja kyllä olikin Muska mielissään... Kauheasti oli kaivuu hommia ja loppujen lopuksi toin sisälle koiran joka olikin ruskea :o
Kepu ja Hugokin touhusivat kovasti, mutta silti riitti vielä sisälläkin energiaa ottaa pientä leikki painia.

Itse olen taas alkanut pitkästä aikaa käydä salilla. Kaveri suunnitteli ruokavalion ja saliohjelman. 2xvko salia, kolmena päivänä viikossa aerobista liikuntaa tunti ja pari lepopäivää... Josko kesällä tuloksia näkisi. Ja siellä ei hinkata pitkiä sarjoja kevyillä painoilla, vaan tavaraa lisää jos alkaa liikaa toistoja menemään ;) Ai että, kyllä kunnon rääkin jälkeen tuntuukin olo hyvältä :D Olkapääkin kuntoutuu koko ajan paremmaksi ja paremmaksi, salilla saa hyvin sitäkin jo treenattua, tosin ärsyttää kun ei vielä pysty ihan oikeesti sillä repimään niinku jaloilla....
Töihin menoa kokeilen nyt sitten 1.1.2011 alkaen, katsotaan miten töissä kestää...

Rauhallista Joulua (tosin hieman myöhässä) ja HYVÄÄ & MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA 2011!!!!

Kepun poika Hadi

Tänään kävimme morjestamassa Hadia :) Aivan syötävän suloinen otus... :D Otettiin vähän tottista, toisen koiran ohituksia ym.
Hadi on nyt 8kk:a

Jälkeä ja olkapääleikkausta

Torstaina 7.10 leikattiin sitten tuo olkapää päiväkirurgialla. Menin paikalle klo 7 aamulla, lääkäri tutki vielä ennen leikkausta ja taas olikin leikkaaja muuttunut.... Katsoi MRI kuvat vielä ja sanoi että onhan tuossa monenlaista korjattavaa...ja minä kun luulin että vain kiertäjäkalvosimen ompelu. Hän epäili heti että ei välttämättä tähystäen saa korjausta tehtyä ja että jotuu avaamaan olkapään viillolla.
Siitä sitten suoraan leikkaussaliin ja unten maille. Heräsin klo 11 ja olihan kipeä olkapää!! Arvasin heti että on joutunut avaamaan sen isommasti kuin tähystäen...



Heti sain kyllä hyvät kipulääkkeet ja torkahdin vielä hetkeksi. Kohta olin jo taas hereillä ja hirveä jano, kahvia teki mieli :) Siinä siristellessäni silmiäni, havaitsin tutut kasvot hieman kauempana ja tuttuhan siellä oli, morjestin ja johan alkoi palvelu pelata ;)) Iso kuppi kahvia ja höpöttelyä vajaan tunnin verran, jonka jälkeen pääsin sitten heräämöstä pois ja sämpylää syömään. Klo 13 olin jo kotiin matkalla isän kyydissä. Kiitos Mema hyvästä hoidosta!! Kyllä muutkin hoitajat hoitivat hyvin, ei ole mitään valittamista, mutta Mema tuntee ja tietää mut, että millon oon suht koht normaali tilassa ja voi laskea liikkeelle ym. ja homma eteni nopeammin kohti kotiin pääsyä. Kiitos myös Jyrille asioiden hoidosta ennen leikkuuta.
Loppu viimein leikkauksessa ommeltiin kiertäjäkalvosin, taltattiin luuta pois, poistettiin bursa ja kiristettiin nivelpussia. Nyt sitten jännityksellä odotamme, että onko olkapää stabiili vai joutuuko vielä tekemään toisen leikkauksen, jossa kiristetään tukisysteemeitä.

2vkoa on nyt sitten mitella ja kättä ei juurikaan saa liikutella olkapäästä...aika onnetonta tämä yhdellä kädellä toimiminen, mutta kyllä sitä kummasti keksii kaikenlaista, jotta pystyy yksin asiat mahdollisimman pitkälle tekemään. Harmittaa kun saunaan ei pääse kahteen viikkoon...tikit pidetään 2 vkoa ja sitä minä ihmettelen, että miks hiivatissa niin kauan. Onhan toi suihkussa käyntikin ihan oma taiteenlajinsa, mutta kummasti siitäkin selvisin ja ihan yksin :D

Koirat ovat käyttäytyneet oikein mallikkaasti ja osaavat tosi hienosti varoa kättä, ulkona varsinkin Kepu käyttäytyy todella kuuliaisesti.

Leikkauksen jälkeen illalla lähdin sitten jo heti viemään Kepua asfalttijälkitreeniin. Olihan rajalta tullut meitä luotsaamaan sellainen ihminen, että näitä treenejä ei vaan voinu jättää väliin!!
Kirsi ohjasi Kepua ja meni tosi hienosti. Kepu ei välittänyt vieraasta ohjaajasta yhtään mitään, vaan työskenteli ihan samanlailla kuin minulle.
Seuraavana päivänä oli metsäjäljet Muskalle ja Kepulle. Rajan vieras teki jäljet. Muskaa ohjasi itse jäljentekijä ja hyvinhän sekin sujui!! Metsäjälki, muutaman sata metriä, muutama alustan vaihto, joissa Muskalle tuli hieman päänvaivaa, mutta selvitti kuitenkin ne itse. Hyvällä mallilla ollaan, vielä tarvitsee paljon treeniä, mutta olihan tuo vasta 4:s Muskalle tehty metsäjälki :D

Kepulle oli sitten vaikeampi jälki kuin Muskalle.. Useamman tunnin vanha jälki, joka kulki metsässä, poluilla ja soratiellä. Alustan vaihtoja oli monta ja erilaisia alustoja. Yksi tuttuni ohjasi Kepua ja jäljentekijä lähti mukaan. Kepu oli suorittanut jäljen hienosti!!! Yhdellä esineellä oli hieman arponut että lähtiskö enää jatkamaan kun ei mamma ole antamassa käskyjä, mutta lähti sitten kuitenkin jatkamaan ja ajoi jäljen loppuun saakka. Mitä vaikeampi alusta oli ollut, sitä paremmin Kepu oli jäljestänyt. Ilmaissut kaikki esineet, jopa 5 sentin kolikon polulta.

Olihan hieno tunne minulla, vaikka en itse jäljellä mukana ollutkaan ,mutta kun miehet kertoivat jäljen kulusta ja Kepun työskentelystä, niin kyllä hymy nousi huulille ja ylpeys koirasta kasvoi ;))
Ja mikä parasta, koira toimii ihan hyvin muillakin ohjaajilla kuin minulla.

Keskiviikkona on sitten Kepun viranomaistasontesti, jossa virkamies lupasi ohjata Kepun :) Saapa nähdä kuinka Kepun käy...

Näihin kuviin ja tunnelmiin ;))

Aufgeweckt Ykä (Kepu), PELASTUSJÄLKIKOE HYVÄKSYTTY!!

Tänään järjestettiin lievestuoreella pelastusjälkikoe, johon Kepun kanssa osallistuttiin. Tottis arvonnassa pariksemme tuli Riko. Minua jännitii ihan hirveästi kun uros tuli pariksi.. Mutta jännitykseni oli ihan turha ja Kepu oli oikein mallikkaasti.
Muutoinkin vähän arvelutti Kepun työskentelymotivaatio kun Muskalla taas sattuu juuri mun tuurilla olemaan tärppipäivät... Kepu ei ole syönyt 3 vuorokauteen, eikä nukkunut.

Tottis arvostelu:

Vapaana seuraaminen: Erittäin hyvä

Liikkeestä istuminen: Erittäin hyvä

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo: Erittäin hyvä

Liikkeestä seisominen ja luoksetulo: Erinomainen

Tasamaalta nouto: Erinomainen

Ryömiminen: Tyydyttävä

Eteenlähettäminen: Puutteellinen

Paikallaolo häiriönalaisena: Erittäin hyvä

Loppuarvosana HYVÄ

JÄLKI:

Jäljen ylösotto: Hyvä (Kepu oli lähdössä vain autoon Muskan luo...)

Esineet: Erinomainen (5 sukkaa)

Henkilö: Erinomainen (ilmaisu tuli)

Loppuarvosana HYVÄ


Olin ihan mielettömän tyytyväinen Kepun työskentelyyn!!! Ylösottokkin meni sitten hyvin kun sai ilmavainulla jäljestä hajun. Pysähty kuin seinään ja oli heti selvää että siinä se jälki menee. Kertaakaan ei mun tarttenu miettiä että ollaanko jäljellä vai ei, niin hyvin ajoi. Mihinkään turhaan ei tuhraantunut aikaa, vaan kulmat ja kaikki meni heti tarkastamatta. Harhajälkeen ei reagoinut lainkaan ja tienylityksessä kävi vaan koipeensa nostamassa ja jatkoi jäljestystä.
Maalimiehen ilmaisi :) Kepu oli silmittömän onnellinen löydettyään jäljestämänsä henkilön :)

PEKO-SM JOUKKUEKATSELMUS 2010

Tänä vuonna katselmus järjestettiin Lapualla. Keski-Suomen Pelastuskoirat Ry:stä lähti myös edustus katselmukseen kokoonpanolla: Koirakot: Kim Hiltunen ja spn VPKL Ahku (Ahku) + Kari Hirvonen ja bpmu Galago Of Joli Troucheaus (Arttu), Ryhmänjohtajana minä itse :)

Kokeet alkoivat perjantaina illalla ja ensimmäisenä raunio-osuus... Se ei ihan nappiin mennyt, mutta Ahku ja Kim löysivät sieltä 2 hlöä neljästä, joten ei ihan nollillekkaan menty.

Seuraavana oli yösuunnistus. Matka lähtöpisteeseen tapahtui traktorin lavalla, koirat olivat kyydissä tosi hienosti, vaikka aikamoista ryttyytystä matka oli... Suunnistusreitin varrella oli ensiapurasti, jossa mm. Pena-karhu hyökkäsi :D Koirat pysyivät hienosti paikkamakuussa Penan hyökkäyksestä huolimatta ja Kari ja Kim vaan elvyttivät rohkeasti karhu episodin ajan ja minä rauhoittelin jalkansa loukannutta rouvaa. Tämä rasti oli ehkä erikoisin ja mieleenpainuvin :))

Kuvia löytyy osoitteesta http://www.saunalahti.fi/~lapuankh/joukkuekatselmus/

Suunnistusreitillä oli myös ketteryysosio koirille ja koirien ensiapua, esine-etsintää, kadonneen henkilön etsintää (liikkuva) maalimies.
Lopussa oli sitten ns.kylmiä rasteja ja piti etsiä 5 reppua ja ottaa niistä aina joku esine mukaan ja palauttaa sitten maalissa. Aikaa suunnistukselle oli 5h ja matka oli poikkeamineen n.7-8km pitkä.

Majapaikassa olimme sitten joskus klo3 aamulla ja äkkiä nukkumaan.... Nukuimme liikuntasalissa kaikki yhes koos ;) Paitsi Kari, joka kömpi Arden kans asuntoautoonsa.

Lauantai alkoi sitten partiointitehtävällä, jonka oletimme jotenkin olevan jälkitehtävä, no, yhtäkaikki 300m matkalta piti haravoida tienvarret ja katsoa mitä löytyy...
Arttu löysi avaimet läheltä tietä ja vain 2 min ennen ajan loppumista Ahku aloitti ilmaisun, JESSS, saatiin maalimies!!! Ja yllätys oli suuri, kun illalla kuulimme ettei mikään muu ryhmä ollut maalimiestä sieltä löytänyt!

Tehtävät jatkuivat jälkiosiolla, jossa piti haravoida 300m tienvartta ja merkata kaikki lähtevät jäljet, yhtä koiraa sai vain kerrallaan käyttää jäljennostoon. Ahku nosti ekan jäljen ja se oli tervävä piikki jälki, jossa ei ollut esineitä, Ahku nosti seuraavan jäljen, josta nousi neljä esinettä ja sillä välin Kari nosti Artulla jäljen, joka oli paluuperä ja päässä esine. Lopuksi meidän piti vielä piirtää, että millaiset jäljet olimme ajaneet, TÄSTÄ TEHTÄVÄSTÄ TÄYDET PISTEET!!

Sitten oli hakuosio, ihan järkyttävän kokoinen alue ja meillä vaan 2 koiraa....APUVA! Noh, 5:stä äijästä kolme ylös ja olin äärettömän tyytyväinen!! Arttu nosti heti alkuunsa 2 äijää ja sitten komennettiin toinen koirakko pois...Voi hemmetti ajattelin, siis vain Ahku jäi enää etsimään... Ahku sitten bongasi vielä yhden äijän, HYVÄ ME!

Sitten oli tottis ja kauko-ohjaus aivan tautisen hienolla paikalla!! Lukekaa tehtävän kuvaus ym. tuolta linkkisivulta, sieltä löytyy joka tehtävästä kuvaus ja pisteytykset+valokuvat!!

Päivä siltä osin pulkassa, palaveri päivän tehtävistä ja SAUNA, ihanaa! Ja mikä yllätys, olimme siirtyneet johtoon! UPEETA!! HYVÄ MEIDÄN JOUKKUE!

Sunnuntai valkeni hyvien yöunien jälkeen ja starttasimme peltojäljelle tai meillä oli sellainen aavistus ja osuimme oikeaan. Kadonneen kävelysauvat olivat löytyneet heinäpellolta ja tehtävänä löytää jälki ja ajaa se. Minun piti valita koira tehtävään ja valitsin Ahkun. Ahku nosti jäljen ja ajoi sen hienosti nostaen neljä esinettä ja ojassa olevan maalihenkilön!! JA TAAS TÄYDET PISTEET!!

Sitten läksimme tehtävälle Betoni: 8 henkilöä oli teillä tietymättömillä ja tehtävänä oli tarkistaa vanhan betonitehtaan alue. Alue käsitti tehdasrakennuksen ja ympäristöä, jossa oli pirunmoiset tiheiköt/ryteiköt puskia....
Tein etsintäsuunnitelman ja laitoin Kimin ja Ahkun rakennukseen ja Karin ja Artun kiertämään ympäristöä. 6 äijää löytyi, kolme ulkoa ja kolme sisältä! Ja siinä ne olikin kuulemma kaikki, mitä alueella oli.. ne kaksi olikin sitten jossain aivan muualla ;) Hyvä huijaus, kun laskin että tosi hyvin, kahdeksasta kuusi löytyi, mutta löysimmekin kaikki!

Sitten oli taajamaetsintä, jossa rouva oli kateissa ja esineitä myös kateissa... Aluetta oli rajattu ja osalle alueesta sai mennä vain koira, mutta ei ihmisiä. Arttu haki tämän rajatun alueen ja löysi sieltä äijän, JES!
Kim haravoi sillä välin koira kytkettynä omin silmin toista aluetta ja löysi kaikki kadoksissa olleet esineet, HIENOA ja aikaakin jäi vielä 8min :) JA JÄLLEEN TÄYDET PISTEET!

Ejopa-rasti sitten meni enemmän ja vähemmän hanurilleen, mutta ei voi mitään..... Siitä ei sitten sen enempää ;)

Tehtävien jälkeen syömään, palaveriin ja jännityksellä odottamaan tulosten julkaisua, joka selvisi suoraan palkintojen jaossa. Voi mieletön sitä tunnetta kun tajusimme että oli oikeasti totta, että olimme ykkösiä!!
Mieltöntä nousta korkeimmalle korokkeelle!!
Joukkueemme oli aivan loistava, kiitos siitä Karille ja Kimille, läppä lensi ja sitä rataa... rento meininki alusta loppuun asti. On niin helppoa olla ryhmänjohtaja kun tietää että Kariin ja Kimiin voi luottaa ihan 110% tilanteessa kuin tilanteessa. Äijät niinku lukee mun ajatuksia ja toimii kuin ajatus.
Ahku ja Arttu, aivan upeita koiria, nyt on todellakin todistettu että näihin karvaisiin kamuihin voi luottaa etsinnöissä, hyvin jaksoivat, vaikka oli rankkaa, työnsä hoitivat niin hyvin kuin pystyivät!!

Tämä reissu säilyy muistoissa aina ja varsinkin kun Kari väänsi Pena- karhun nippuun niskalenkillä, ai että mä repesin :)))